Silkkifirman aula, jossa oli vanhoja silkinkehräyslaitteita sekä kuvia silkin historiasta.
Vuosisatoja sitten Keisari Huang-Tin vaimon Lei Zun teekuppiin putosi silkkikotilo. Kun hän yritti nostaa sitä, siitä tuli metrikaupalla lankaa, josta hän keksi kehrätä uskomatonta materiaalia, silkkilankaa.
Purkeissa esitellään silkkikotelon syntyvaiheet. Alku näkyy oikealla ja lopputulos, kotilo on äärimmäisenä vasemmalla.
Silkkitoukat viimeisessä vaiheessaan
Silkkisäikeitä sekä 2 koteloa, joista toisessa olevat säikeet olivat niin sykeröityneet, ettei niitä voinut käyttää silkkilangaksi
Silkkilangan purkaminen kotiloista. Tässä näkyvä vaihe on puoliautomaattinen tapa, jossa silkkilangat syötetään alkuun manuaalisesti yläpuolen rullille. Nykyisin tämä vaihe hoidetaan automaattisesti koneilla.
Tässä "silkkimaton" päälle on laitettu malliksi silkkikangas. Tuotteesta on valmistumassa täkki.
"Silkkimatto" saatiin hieman paperiarkkia isommasta, ohuesta silkkilevystä venyttämällä sitä nurkista ja sivuista kunnes se oli täkin kokoinen.
Myymälässä oli esillä yrityksen silkistä valmistamia tuotteita asusteista lähtien.
Alakuvan vihreät pakkaukset hyllyillä ovat täkkejä ja tyynyjä.
Ja ei päässyt meidänkään porukka ohi houkutusten. Yläkuvassa on siis Suomeen matkaavia täkkejä ja tyynyjä.
Olimme lukeneet eräästä matkailublogista miten eräs Kiinassa käynyt rouva katui, ettei tullut ostaneeksi silkkitäkkiä.
Tämän tiedon levittyä lähes jokainen osti myymälästä jotain vuodevaatteita. Meillekin kotiin matkasi kaksi ohutta täkkiä, jotka painoivat 1,25 kg kappale. Myyjä poisti pakkauksista ilmat ja pakkasi ne kantokassiin. Ne eivät vieneet juurikaan tilaa matkalaukussa. Hinta oli 480 Yuania eli hieman yli 70 Euroa kappale. Eli perin edullisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti