5. Singapore ja Gardens By The Bay

Samalla kertaa, kun kävimme tutustumassa Marina Bay Sandsiin, avautui oivallinen tilaisuus tutustua myös maailman suurimpiin teräskukkiin ja alueeseen, jonne ne oli pystytetty. Täyttömaalle (uskomatonta, mutta totta) rakennettu upea 101 hehtaarin puistoalue, Gardens by the Bay, on koko maailmassa vertaansa vailla.

"Puiden" takana siintää Flower Dome-kupoli

Alueella on moniosaisen puiston kolme erityisen kiinnostavaa kohdetta, Supertree Grove (puumaiset rakennelmat), Flower Dome (kukkakupu) ja Cloud Forest (pilvimetsä).

Superpuumetsän puiden korkeus vaihtelee 25 ja 50 metrin välillä. Kahden puun välillä kulkee riippusilta, jonne pääsee puun sisällä kulkevalla hissillä. Sillalta avautuu loistavat näkymät puistoon ja ympäristöön.

Pitihän sitä meidänkin päästä tepastelemaan riippusillalle. Hissimatka sujui sukkelaan puunrungossa ja astuminen, varmaankin noin 30 metrin korkeudessa sijaitsevalle sillalle oli oma, erikoinen kokemuksensa. Alla ja ympärillä avautuivat huikeat puistomaisemat ympärillä olevien teräspuiden alle ja ympäristöön. Kova, noin +32 C-asteen lämpö toi oman jännityksensä tilanteeseen. Siltaa kävely vaati vesipullon toiseen käteen ja kameran toiseen. Ja lakki oli tietenkin tiukasti päässä suojaamassa polttavalta auringonpaisteelta.

Edessä Flower Dome ja takana Cloud Forest. Kuva on otettu 200 metrin korkeudesta Marine Bay Sands hotellin katolta.

Päästyämme hissillä alas kävelysillalta, kävelimme loistavasti hoidettuja puistopolkuja pitkin lippumyymälälle, josta ostimme pääsyliput Flower Domeen ja Cloud Forestiin.

Nuo puutarhakuvut sijaitsivat toistensa vieressä. Kukkakupu, pinta-alaltaan 1,2 hehtaaria, on maailman suurin lasikasvihuone. Kuvussa on eri maanosien kasvistoalueita polveilevien polkujen varrella. Kasvien väliin oli tehty veikeitä satuhahmoja tai eläinrakennelmia. Ilma kuvussa muistutti enemmän kotoisia hellekesän lämpötiloja, koska kasveille oli tehty omalla kasvualueellaan ominaiset olosuhteet. Nähtävää oli mielettömän paljon. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi poluilla kulunut helposti parikin tuntia.

 

Meillä pukkasi jo tiukkaa aikataulua, kun Cloud Forest oli vielä näkemättä. Siirryimme siis naapurikupuun rivakkaa kävelyvauhtia. Onneksi kuvut olivat vierekkäin ja matka lyhyt. Cloud Forestiin tultiin sisälle suoraan korkean vesiputouksen äärelle. Vesi syöksyi alas niin, että roiskeet tavoittelivat sisääntulijoiden jalkoja. Seinän vieriä kiertäen siirryimme sisemmälle kasvillisuuden sekaan.

Metsäkupu, pinta-alaltaan vajaa hehtaari, esittelee pääasiallisesti viileänkosteiden trooppisten vuoristometsien kasvillisuutta ja olosuhteita.

Kukka on keraaminen, kuten viereisessä kuvassakin.

Välillä oli myös auditorio, jossa pyörivässä filmissä kerrottiin metsistä ja niiden tulevaisuudesta. Valitettavasti jouduimme keskeyttämään kiertokulkumme poikkeuksellisen kiinnostavissa metsämaisemissa. Ystävällinen opas ohjasi meidät oikotietä ulos kuvusta. Harmitellen kesken jäänyttä kiertokäyntiä, kävelimme ripeää vauhtia läpi upean ulkopuutarhan etsimään muita seurueemme jäseniä Marina Bay Sandsin tiloista.

Lähipäivinä taas lisää juttua Singaporen must-kohteista! Amerikkalainen sanoisi "Stay tuned!" eli pysykää kanavilla.

4. Singapore ja Marine Bay Sands

Tuli melkoinen tauko raportointiin, kun iPad ei taipunut kuvien lisäämiseen blogiin. Singaporessa hotellin netti oli muuten ihailtavan nopea, sillä se oli kotinettiin verrattuna miltei kolme kertaa nopeampi. Eli kyllä kerrankin sai matkalla seurata kotimaan uutisia, katsella Elisa Viihteestä telkkaria ja hoidella muutakin viestintää. Ai meinaatteko, että miten ehdin tuommoiseen?

Kun lähtee päivällä kiertämään kaupunkia, ja vaikka metrossa on viileässä maan alla ja kaupoissa ilmastoiduissa tiloissa, tulee pakostakin liikuttua myös kaduilla. Ulkona oli joka päivä yli +30 C astetta lämmintä ja yölläkään lämpötila ei laskenut alle +26 C asteen. Eli kyllä tarkeni ja se tarkoitti mahdotonta määrää juomavettä. Koko ajan piti olla pari puolenlitran pullollista vettä käsillä. Olin yleensä jo iltapäivällä helteestä ja kulkemisesta aivan puhki, joten illalla ehti keskittyä median seuraamiseen. Koska en ole kovinkaan iltaelämään orientoitunut, katselin illalla iPadilta telkkaria ja luin Hesaria.

Singaporesta on varmaan useimmilla maailman ihmisillä joitakin mielikuvia, joista kaupunkivaltio tunnetaan. Ne ovat osin historiaa, osin nykypäivää. Tuo reilun 5 miljoona asukkaan maa on melkoinen Aasian eri kansallisuuksien sulatusuuni, jonne on asettunut toki myös muualta tulleita ihmisiä. Malesiasta maa itsenäistyi vasta vuonna 1965. Singapore on kehittynyt valtavaa vauhtia moderniksi maaksi ja suurkaupungiksi. Joka puolella kehitetään paikkoja ja rakennetaan lisää.

Meidän yksi ensimmäisiä käyntikohteita oli tietenkin Marina Bay Sandsin "kolmijalkainen" hotellikompleksi, jonka lähes kaikki tunnistavat lukuisista kuvista. Metrolla pääsi suoraan rakennuksen alapuolella sijaitsevalle asemalle, josta oli helppo nousta liukuportaita suoraan sisälle.

Ehkä parhaiten maailmalla tunnettu kuvakulma Marine Bay Sandsista

Tuossa vierellä sama rakennus kuvattuna alaviistosta

Kuvia hotellin sisältä aulatiloista, jotka ulottuvat koko kolmijalan leveydelle. Aulassa sijaitsee hotellien vastaanottoja sekä pieniä luksusmyymälöitä ja muutamia ravintoloita.

Rakennuksen yläosaa hallitsee surffilaudan mallinen tasanne, joka sijaitsee noin 200 metrin korkeudessa 57. kerroksen tasolla. Ylhäällä sijaitsee näköalatasanteita, ravintoloita sekä maailman suurin kattouima-allas, joka on rakennuksessa asuvien hotellivieraiden käytössä.

Pitihän siellä ylhäällä meidänkin käydä. Hissimatka ylös sujui erittäin nopeasti, vaikka noustavana oli tuommoinen määrä kerroksia. Ylhäällä sitten olikin ensin koottava itsensä, että uskalsi lähestyä kaidetta katsellakseen nähtävyyksiä. Kaide oli nimittäin aivan tasanteen laidalla oleva läpinäkyvä lasikaide, eikä semmoinen kuin meillä rakennettaisiin ratakiskosta ja kanaverkosta 5 metrin päähän reunasta. Hieman huimasi ensin, mutta kun osoittautui, ettei talo kaadukaan ja tasanne on kiinnitetty hyvin, alkoi näkymien katselukin sujua.

Näköalat tasanteelta ovat päätähuimaavat. Etäisyydessä siintää suunnaton määrä korkeita, hienoja taloja sekä puistoja. Rantoja hallitsevat satamalaiturit varusteineen. Koko kaupungin edusta merellä on jatkuvasti täynnä vähintäänkin satoja erikokoisia laivoja. Singapore onkin yksi Aasian merkittävimmistä satamakaupungeista keskeisen sijaintinsa takia.

Käytimme hyväksemme tasanteen ravintolatarjontaa ja saatuamme istumapaikat vapautuneesta pöydästä, tilasimme purtavaa. Siinä oli oma punnerruksensa, sillä tarjoilijalla oli vaikeuksia muistaa tilauksemme sisältöä, mutta lopulta sekin onnistui hänen käytyä pari kertaa varmistamassa. Söimme varsin onnistuneen lounaan tuolla korkeuksissa. Uskalsin otta jopa ruokajuomaksi lasillisen Cocis Zeroa ja sille kyytipojaksi yhden Tiger-oluen.

Tuohon tilausasiaan saattoi liittyä lievää kielimuuriakin, sillä paikkakunnalla puhuttiin kyllä paljon englantia, mutta aksentti vaihteli niin heillä kuin meilläkin. Ja kun etenkään minulla ei ollut mahdollisuutta tilata lihapullia muusilla. Sen olisin osannut esittää vaikka pantomiimilla jos kielitaito olisi loppunut kesken. Mutta tuota vaihtoehtoa ei ollut listalla, enkä uskaltanut alkaa näyttelemään lihapullamuusia.

Ensi kerralla lisää Singaporen nähtävyyksistä.

3. Perillä Singaporessa

Finnairin sinivalkoiset siivet toimivat mainiosti ja lopulta purkauduimme koneesta Changin kentälle. Jo matkatavarahihnojen seutu lupasi paljon kaupungilta.

Lopulta marssimme laukkujen kanssa kohti tullia, jossa myrtyneen näköinen naistullivirkailija otti passin ja heitti sen matkailijan eteen pukahtamatta sanaakaan. Kävi mielessä, että tätkö se on sitten koko ulkomaan kirkonkylä? Mutta onneksi tuo täti-ihminen oli se liki ainoa myrtsi koko kylällä. Olisiko ollut sen takia murheissaan, kun ei päässyt kaupungille kiertelemään kavereidensa kanssa.

Omat kotimaiset oppaamme, käytyään monta kertaa kylällä,  hallitsivat onneksemme matkareitin kaupunkiin. Astuimme vihreän linjan metroon, jolla ajoimme yhden pysäkinvälin Expon asemalle.

Siellä vaihdoimme siniselle linjalle, jolla pääsimme miltei hotellin ovelle 13:n aseman jälkeen. Lipun osto metroon oli helppoa. Luukulta lunastettiin kortti, johon samalla ladattiin haluttu summa. Me latasimme kukin 20 Singaporen dollaria, joka vastaa noin 13 Euroa. Kertalippu maksaa reilusti alle Euron ja se veloitetaan matkakortilta pääteasemalla.

No hotelliin siis päästiin. Hotelli oli 30 Bencoolen, joka on suhteellisen uusi ja tyylikäs majatalo. Henkilökunta on ystävällistä ja palvelualtista. Hotellista löytyy katolta uima-allas, pieni kuntosali, itsepalvelupesula ja tasokas ravintola. Huoneissa on pieniä puutteita koskien tavaroiden säilytystä, mutta pärjätty on. Sijainti kahden metrolinja risteyksessä on mainio. Lisäksi kävelymatkan päässä on useita suuria ostoskeskuksia ja paljon ravintoloita sekä nähtävyyksiä. Tosin käveleminen etenkin on aika haasteellista lämmön huidellessa joka päivä yli +30 C-asteen. Poudan Pekan olisi helppo lukea säätiedotuksia, kun voisi käyttää joka päivä samaa karttaa.

Ensi kerralla kirjoitan lisää näkemästämme ja kokemastamme.

2. Matkalla Singaporeen

Aloitan kertomalla, että Singapore on todella kaukana kotikyliltä. Tosiasiassa tällä kertaa Finnairin sinivalkoisin siivin 11,5 tunnin päässä. Se tarkoittaa 11,5 tuntia yrityksiä nukkua, vessaan jonottamista, kapealla käytävällä nukkuvien käsivarsien väistelemistä, kaverin sylin yli käytävälle kipuamisia, veden lipittämistä, elokuvien katsomisyrityksiä, omien tavaroiden jatkuvaa poimimista repusta ja lattialta, toistuvia pohjekramppeja, jne. Tuo on siis meikävanhuksen kertomaa ja kokemaa. Harmikseni melkoinen joukko kanssamatkustajista veteli viattomina sikeitä jotkut jopa oikein äänen kanssa.

Onneksi koneessa sai syötävää miltei heti nousun jälkeen. Lounas tai päivällinen (en muista tarjoilun nimeä) noin kello 1.30 ei ollut ehkä potentiaalinen meikävanhuksen ruokailuaika. Mutta sillä ehkä tavoiteltiin helppoutta kohdepaikkakunnan aikaan paneutumiselle. Samoin teki aamupala reilu tunti ennen laskeutumista hieman ennen klo 18:aa Singaporen aikaa. Mutta tätä kirjoittaessani kaksi päivää laskeutumisen jälkeen, ei kummallakaan ruokailulla ole ollut minun aikatauluani koskettavaa minkäänlaista vaikutusta. Olen edelleen vankassa matkapöllyssä.

Finnairille täytyy antaa kuitenkin suurkiitokset matkaviihtyvyyden takaavasta mediajärjestelmästä. Elokuvia oli tarjolla pilvin pimein. Samoin musiikkia ja erilaisia pelejä löytyi selkänojan näytöistä joka makuun. Oli tietenkin hieman hankalaa tuijottaa hieman liian lähellä olevaa näyttöä, mutta näin vanhemmalla ihmisellä sekin onnistui silmälasien katselukulmaa vaihtelemalla. Malttamaton mieleni ei vaan oikein jaksanut keskittyä kovinkaan kauaa yksittäiseen elokuvaan. Se aiheutti hyppimistä elokuvasta toiseen.

Tarkkaavainen lukija voi ehkä murehtia uneni määrää, niinpä kerron nukkuneeni ensin yhden reilun parin tunnin jakson pari tuntia syömisen jälkeen ja sitten reilusti puolen matkan jälkeen nukahdin noin tunniksi. Ei kyllä vanha kroppa, huolimatta vähäisestä unentarpeesta, tule kuitenkaan tuommoisella toimeen. Niinpä laskeutumisen  jälkeen oli olo hieman hintelä. Haluan vielä painottaa, että petrolin makuista kahvia, tuoremehua ja vettä lukuunottamatta, en nauttinut mitään vahvempaa. Paitsi kahvi oli enemmän kuin vahvaa. En pyytänyt toista kupillista!

Ensi kerralla kerron sitten hieman matkasta lentokentältä kaupunkiin ja majoittumisesta ja ehkä muustakin Singaporessa.

PS. Sanon jo nyt, että tykkään kaupungista!

1. Pitkälle on taas aikomus

Jokunen vuosi on vierähtänyt pidemmästä reissusta, mutta nyt ollaan taas matkan kynnyksellä. Tavarat on kerätty kotona sängylle ja matkalaukut noudettu varastosta. Näyttää vaan tässä vaiheessa laukkujen kapasiteetti jossain määrin vaatimattomalta. Voi olla, että tavaraa on pakko karsia. Finnair ei nimittäin tykkää liiallisesta laukkumäärästä tai painosta. Toki siitäkin selviäisi rahalla, mutta kun perillä pitäisi herkutellakin, niin on pakko säästää ylimääräisistä kustannuksista.

Ylihuomenna illalla starttaa Finnairin sinivalkoiset siivet kohti Singaporea. Siinä kerkiää jokunen tovi vierähtää lennolla, kun ovat perustaneet tuon matkakohteen noinkin sivuun. Jos olisivat tajunneet rakentaa kaupunkinsa vaikka Tallinnan eteläpuolelle tai miksei edes jonnekin Tukholman ja Oslon välille, mutta ei vaan passannut, kauas piti tehdä. Ei kelvannut kapungin rakentajille Euroopan maastot ja ilmasto-olosuhteet. Ovat tainneet olla aika nirsoa porukkaa nuo rakentajat.

Olin vuosia sinnitellyt vastaan tuota reissua matkan pituuteen ja nopeasti karttuviin ikävuosiini vedoten. Mutta enää ei hermo pitänyt! Heikko luonteeni antoi puolestani periksi nuorten houkuttelulle ja liput hankittiin tammikuussa. Ja nyt se on sitten edessä - pitkä istuminen!

Onneksi reppu pursuaa vetoketjua myöten ajankuluksi tarkoitettuja tietoteknisiä laitteita, VPN-yhteyttä on testattu monta kertaa ja sekin toimii, iPad on täynnä kirjoja, lehtiä ja elokuvia. Lisäakut ja laturit ovat johtoineen pakattu nopeatsi esiin kaivettaviksi. Eli valmiina ollaan!

Vielä on huominen ja ylihuomisen päivärupeama varrottava ja purtava huulta odotuksen jännityksessä. Sitten sysätään reput ruumaan, peräpeili Finskin sinivalkoiseen penkkiin ja aletaan malttamattomana odotella milloin ollaan perillä Singaporessa.

Siitä se taas retki alkaa!

Ehkä näillä pääsee alkuun!