2. Matkalla Singaporeen

Aloitan kertomalla, että Singapore on todella kaukana kotikyliltä. Tosiasiassa tällä kertaa Finnairin sinivalkoisin siivin 11,5 tunnin päässä. Se tarkoittaa 11,5 tuntia yrityksiä nukkua, vessaan jonottamista, kapealla käytävällä nukkuvien käsivarsien väistelemistä, kaverin sylin yli käytävälle kipuamisia, veden lipittämistä, elokuvien katsomisyrityksiä, omien tavaroiden jatkuvaa poimimista repusta ja lattialta, toistuvia pohjekramppeja, jne. Tuo on siis meikävanhuksen kertomaa ja kokemaa. Harmikseni melkoinen joukko kanssamatkustajista veteli viattomina sikeitä jotkut jopa oikein äänen kanssa.

Onneksi koneessa sai syötävää miltei heti nousun jälkeen. Lounas tai päivällinen (en muista tarjoilun nimeä) noin kello 1.30 ei ollut ehkä potentiaalinen meikävanhuksen ruokailuaika. Mutta sillä ehkä tavoiteltiin helppoutta kohdepaikkakunnan aikaan paneutumiselle. Samoin teki aamupala reilu tunti ennen laskeutumista hieman ennen klo 18:aa Singaporen aikaa. Mutta tätä kirjoittaessani kaksi päivää laskeutumisen jälkeen, ei kummallakaan ruokailulla ole ollut minun aikatauluani koskettavaa minkäänlaista vaikutusta. Olen edelleen vankassa matkapöllyssä.

Finnairille täytyy antaa kuitenkin suurkiitokset matkaviihtyvyyden takaavasta mediajärjestelmästä. Elokuvia oli tarjolla pilvin pimein. Samoin musiikkia ja erilaisia pelejä löytyi selkänojan näytöistä joka makuun. Oli tietenkin hieman hankalaa tuijottaa hieman liian lähellä olevaa näyttöä, mutta näin vanhemmalla ihmisellä sekin onnistui silmälasien katselukulmaa vaihtelemalla. Malttamaton mieleni ei vaan oikein jaksanut keskittyä kovinkaan kauaa yksittäiseen elokuvaan. Se aiheutti hyppimistä elokuvasta toiseen.

Tarkkaavainen lukija voi ehkä murehtia uneni määrää, niinpä kerron nukkuneeni ensin yhden reilun parin tunnin jakson pari tuntia syömisen jälkeen ja sitten reilusti puolen matkan jälkeen nukahdin noin tunniksi. Ei kyllä vanha kroppa, huolimatta vähäisestä unentarpeesta, tule kuitenkaan tuommoisella toimeen. Niinpä laskeutumisen  jälkeen oli olo hieman hintelä. Haluan vielä painottaa, että petrolin makuista kahvia, tuoremehua ja vettä lukuunottamatta, en nauttinut mitään vahvempaa. Paitsi kahvi oli enemmän kuin vahvaa. En pyytänyt toista kupillista!

Ensi kerralla kerron sitten hieman matkasta lentokentältä kaupunkiin ja majoittumisesta ja ehkä muustakin Singaporessa.

PS. Sanon jo nyt, että tykkään kaupungista!