TIISTAI 29.9.2015 - PEKING, Kiinan muuri JuYongin solassa

Lopultakin koitti se hetki, että matkasimme kohti Kiinan muuria. Muurin kohta JuYongin solassa, johon tutustuisimme, sijaitsi n. 60 kilometrin päässä Pekingistä. Niin paljon kuin muurista olin lukenutkin, ei sen näkemistä omin silmin voittaisi mikään.

Muurin pituudesta löytyy vaikka millaista tietoa, mutta enin osa kokonaismitan nykyarvioista liikkuu päälle 20.000 km:ssa. Näkemyseroihin vaikuttaa se, että muurin "rakennusaineina" on käytetty kiveä, savea, tiiltä, risuja, maavallia, puunrunkoja ja melkein mitä vain, jolla voitiin osoittaa rajan olemassaolo  viholliselle.

Muuri polveilee läpi laaksojen ja kukkuloiden, pitkin vuorenrinteitä ja jokien vartta. Muuri ei ole täysin yhtenäinen kokonaisuus vaan se on joukko erimittaisia muureja eri puolilla laajaa Kiinaa. Niitä on rakennettu eri dynastioiden aikaan. Ensimmäisten muurinosien rakentamisen arvellaan alkaneen 770 eKr - 476 eKr välisenä aikana.

Sateen piiskatessa maisemaa saavuimme JuYongin solaan ja havaitsimme ympäröivillä kukkuloilla osan muurista ja joitakin vartiotorneja.

 

Pysäköintipaikalla oli jo muutamia busseja, mutta varsinaista yleisöryntäystä ei muurille tuntunut olevan. Ilmeisesti sää oli verottanut päivän kävijämääriä. Eikä sitä tosiaan tarvinnut ihmetellä.



















Sonnustauduimme sadeasuihimme ja siirryimme lippumyymälän kautta kohti muuria. Paikalla oli muutama pientä purtavaa tarjoava myymälä-kahvila ja matkamuistomyymälöitä. Tämä paikka ei ollut selvästikään varustettu suurille kävijämäärille. Nyt määrä oli kannaltamme juuri sopiva! Sää ei!

 

Matkamuistomyymälöiden edestä ja läheltä oli loistavat näköalat ympäröiville kukkuloille, jossa muuri vartoitorneineen polveili vaihtelevien maaston muotojen mukaan.

 

Näkymä laaksoon

Ylös on matkaa

Kuvissa vaaleansinisissä pitkissä sadetakeissa kulkevat miehet olivat tadzikistanilaisia urheilijoita. Sain heistä lähes kavereita. Kiipesin melkein juoksemalla (uskoo ken tahtoo!) rappusia saadakseni kiinni ryhmämme jäsenet.

Edelläni oleva keski-ikäinen kaveri kuuli puuskutukseni ja asettui seisomaan eteeni. Hän pysäytti minut ja taputti itseään rintaan ja heristi minulle sormeaan. Ymmärsin, että läähätykseni kuulosti hurjalta ja tahtia olisi syytä löysätä. Pysähdyin kaverin viereen puuskuttamaan ja hengitykseni hieman tasaannuttua hän osoitti käsimerkein, että voisin jatkaa, mutta varovasti. Kaveri oli mahdollisesti lääkärismiehiä.

Jälkeenpäin sain selville, että siniset sadetakkimiehet olivat lähtöisin Tadzikistanista. Heidän kysyessään minun kotimaatani, ei Finland soittanut heillä kelloja, mutta kun sanoin Scandinavia, niin silloin silmät kirkastuivat.

Kun laskeuduin portaita alaspäin tadzikistanilaiset kuvasivat toisiaan muuri taustanaan. Ja niinhän siinä kävi lopulta, että jokainen halusi minutkin mukaan kuvaansa. Niin siinä sitten kädet kaulalla kuvailtiin kaksin kuvia ja isommallakin porukalla ryhmäkuvia. Taisin päästä eksoottisena Skandinavian olentona moniin tadzikistanilaisiin valokuva-albumeihin. Arvelivat minua varmaan skandinaavi sumo-urheilijaksi pyöreähkön olemukseni takia. Kyllä urheilija urheilijan tunnistaa vaikka Kiinan muurillakin!

Alatasanteella ennen bussiin nousua nuo kaukaiset, uudet kaverini kävivät vielä kyselemässä vointiani. Harmi ettei meillä ollut yhteistä kieltä. Mutta todella hienoa joukkoa he olivat huolehtiessaan lähimmäisen voinnista!

Kun kuvissa näkyviä portaita tai niiden alkuperäisversioita rakennettiin yli 2000 vuotta sitten, ei ollut rakentajilla käytössään ainakaan suomalaista RT-kortistoa eikä suomalaista rakennusvalvontaa. Sen verran tuntuivat mitat heittävän. Nimittäin askelkorkeuden vaihteluväli liikkui 15 sentistä jonnekin 40 senttiin. Tuo kiipeäminen vaati todella runsaasti energiaa ja sanalla sanoen söi miestä. Ja miksei naistakin, vaikka he näyttivätkin nousevan luvattoman kepeästi jyrkkää porrasseinämää.

Edustavuus olemuksessa kärsi kun takin sisällä oli kosteutta enemmän kuin ulkopuolella. Ja tukkakin jäi kampaamatta.

Käynti muurilla oli kokemisen arvoinen ja uskomattoman hieno juttu! Useat meistä kiipesivät alakuvassa näkyvän muurin ylimmän tornin luo.

Uskomattomia rakennussuorituksia ovat ihmiset tehneet vuosituhansien ja -satojen aikana!