KESKIVIIKKO, 23.9.2015 - Shanghaissa kävelyllä ja iltapalalla

Majoituttuamme puolenpäivän aikoihin The Bund Riverside hotelliin oli meillä hetki aikaa tutustua ympäristöömme. Lähdimme pienellä ryhmällä etsiytymään Nanjing Roadille, joka oli paikallinen keskustan ostoskatu.




Matkalla olevat pikkukadut olivat miltei samanlaisia kuin keskustan sivukadut muuallakin maailmassa. Nanjing Roadin ostoskatukaan ei juuri poikennut maailman vastaavista kaduista. Siellä oli paljon kimallusta, valomainoksia, lasipintoja, uusia kaupparakennuksia ja myynnissä maailmalta tuttuja tuotemerkkejä.


On vaikea sanoa oliko sillä merkitystä, että oli keskiviikko, mutta väkeä oli kohtalaisen paljon liikkeellä. Toki kaupungin asukasluku on reilusti yli 20 miljoona henkilöä, joten kulkijaa riittää omasta takaakin kaikkina päivinä. Lisäksi oli meneillään 1.10. olevan Kiinan kansallispäivän alusaika.

Kaupunkiin tulvi, samoin kuin muihinkin isoihin kaupunkeihin, kiinalaisia turisteja. Me ulkomaalaiset olimme vähemmistöturisteina Kiinan kaupungeissa.

Kuvissa hieman sutinaa Nanjing Roadilta ja sen kaupoista.






Illankorvassa, noin kello 18 aikoihin, lähdimme sitten hotellilta oppaamme Laurin johdolla tutustumaan Huangpu-joen rannalla olevaan rantakatuun, The Bundiin. Joen toisella puolella sijaitsee Pudongin kaupunginosa, jossa on yksi maailman korkeimmista rakennuksista, Oriental Pearl Tower (468 m). Tavoitteemme oli päästä näkemään joen yli Pudongin puolen pilvenpiirtäjien valoshow, joka on yksi maailman hienoimmista iltanäkymistä.






















Viereisissä kuvissa valoshow-näkymä Pudongin suuntaan, vanhat rakennukset ovat siirtomaa-aikaisia.


















Emme olleet ainoina liikkeellä! Paikalla oli tuhansittain kiinalaisia, paikallisia ja turisteja. Oli ihmisiä yksin, kaksin, perheinä ja monipäisinä ryhminä. Olipa paikalla muutama hääparikin upeissa asuissaan.

Hämmästelimme hienoissa väreissä välkkyvää valoshowta tunnin verran, jonka jälkeen jatkoimme matkaa vielä Nanjing Roadille. Illalla väkeä olikin ostoskadulla jo ruuhkalle asti.

Pujottelimme paikalla tovin ja jatkoimme etsimään ruokapaikkaa useiden ravintoloiden reunustamalle sivukadulle. Tartuimme erään sisäänheittäjänaisen tarjoukseen ja kiipesimme toisessa kerroksessa sijaitsevan ravintolan saliin. Ravintola oli selvästi paikallisten asukkaiden eikä mikään turistien paikka.

Tilaaminen olikin sitten oma juttunsa, sillä henkilökunnasta kukaan ei ymmärtänyt englantia eikä meistä kukaan kiinan murteita. Tilasimme listalta sormitekniikalla annoksia. Kiinalaisen tavan mukaan pöydän pyörivälle lasilevylle ilmestyi monenmoista kulhoa. Olut juomana ja syömäpuikot aseena iskimme kulhoihin kiinni. Aikansa tuossa puikkoruokailussa meni, mutta masut täyttyivät ja pääsimme lyllertämään yöpuulle. Tovin laskimme kustannusten jakoa ja lopulta saimme ravintoloitsijan tyytyväiseksi maksusuoritukseemme. Saimme vielä rahasta takaisinkin muutamia seteleitä. Ruoka juomineen maksoi muistaakseni n. 4 Euroa syöjältä. Eli ei paha taksa!

Seuraavana päivänä yrittäessäni maksaa vesipullo-ostostani ravintolasta saamillani seteleillä, kävi ilmi, että yksi 20 Yuanin seteli oli epäkelpo koska nurkasta puuttui kynnen kokoinen pala. Vesikaupan setä hoki bank, bank ja niin kävin iltapäivällä eräässä pankissa vaihtamassa setelin uuteen. Pankin ovella vartija järkyttyi tulostani, mutta infotiskin nuorimies ohjasi minut ystävällisesti istumaan penkille. Kuulin pian pirinää jostain ja huomasin neitokaisen palvelutiskin turvalasien takana huitovan minulle kaksin käsin. Yhteistä kieltä ei meillä ollut, mutta esitettyäni repimispanttomiimin ja lisättyäni siihen vaihtamista kuvaavia elkeitä, alkoi neito syöttää seteliäni tunnistuslaitteeseen. Se tapahtui ainakin kymmenen kertaa. Samoin tunnustelu ja valoa vasten katselu. Lopulta seteli tuntui kelpaavan ja sai hyväksyntänsä. Marssin iloisena episodin jälkeen kadulle ja juoksin seurueeni kiinni. Tuo setelin arvo tuolloin oli omassa valuutassamme 2,80 Euroa.

Suurin seteli Kiinassa on 100 Yuania (CNY) tai toiselta nimeltään Renminbi (kansanraha). Yuan jakautuu edelleen 10 jiahoon, joka edelleen jakautuu 10 feniin. Arvoltaan 100 Yuania on 14,03 Euroa (kurssi 4.10.2015).

Minun täytyy tunnustaa, että erityisesti väsyneenä tuo kurssien laskeminen ostotilanteessa meni minulta täysin sekaisin. Ajattelin Eurot Yuaneina ja päinvastoin ja sekaisin joka suuntaan. Ei ole vanhana mukava enää laskeskella rahanarvoja, kun minulla ei ole muutenkaan kummoinen matikkapää!