TORSTAI, 24.9.2015 - Shanghai, Akrobaattishow Huxi Grand Theatre

Kyllä saa lukija nyt pettyä, kun ei ole ensimmäistä kuvaa tarjolla tuosta showsta! Siellä oli kuvaaminen jyrkästi kiellettyä. Muutama yleisöstä yritti vaivihkaa napata kuvia, mutta siinä silmänräpäyksessä hujahti kerberos selän taakse heristelemään sormeaan.

Mutta se täytyy sanoa, etten olisi kyllä ehtinytkään kuvata. Ei ole julkinen sana ja näytöksiä nähneet puhuneet palturia kehuessaan noita kiinalaisten taiturien akrobaattiesityksiä! Kyllä siinä eurooppalainen kolmen kumipallon jonglööri on kevyttä kamaa kiinalaisen löörin rinnalla.

Se vain ihminen taipuu aika moneksi, kun on notkeat luut ja norja varsi. Toista se on meikäläisellä, kun luut ei ole taipuneet ennenkään ja nyt vielä vähemmän titaanivahvistusten takia. Lisäksi kokisin pullean vatsani rajoittavan ylenmääräistä rungon taittelua. Mutta katsominen on kevyttä puuhaa.

Esiintyvät taiteilijat roikkuivat katossa köysistä, kasasivat laseja pinoon otsalleen, pyörittivät lautasia lukuisin määrin, muodostivat pyramideja, hyppelivät toistensa lomassa ristiin rastiin ja vaikka mitä. Katsomon ooo- ja aaaaaa- ja voi- ja hui-huudot kaikuivat tietenkin pääosin kiinaksi kuvaten suoritusten huimaa tasoa.

Liki viimeinen esitys oli surmanajoa rautapallossa. Meille suomalaisillehan siinä ei ollut mitään erikoista, koska suurin osahan on nähnyt Onni Suurosen vastaavan suorituksen ja jopa hänen poikansa kanssa yhtäaikaisen suorituksen pallossa. Kiinalaisten pallokin oli samankokoinen kuin Suurosten.

Mutta siinä loksahti suomalaisenkin suu auki, kun pallon luukulle alkoi putkahdella moottoripyörämiehiä yksitellen ja pörinä pallossa pyörien lisääntyessä jatkui katkeamattomana. Luukku auki ja uutta ukkoa pyörineen sisään. Lopulta pallossa ajoi yhtäaikaa kahdeksan moottoripyöräilijää. Voitte arvata, että sikin sokin, mutta toisiinsa osumatta. Kyllä piti suomalaisenkin hakata kätensä verille aplodeeratessaan. Oli pojilla mopohommat ja ajolinjat hanskassa! En lähtisi viivalle heidän kanssaan, enkä palloon missään nimessä vaikka saisin vaan seisoskella siellä paikoillaan.

Kyllä menen taas ensi kerralla katsomaan näytöstä jahka semmoinen sattuu hollille. Harmittaa kun en tullut lähteneeksi katsomaan kun jokin ryhmä oli vasta Suomessa vierailulla.

Kerronpa vielä senkin pienen episodin, joka tapahtui ennen näytöksen alkua. Katsomo oli meitä lukuunottamatta vielä tyhjä. Takanamme olevaan penkkiriviin kuului tulevan jotain väkeä. Rupattelin suomalaisen vieruskaverini kanssa vilkkaasti odotellessamme näytöksen alkua. Takaani kuului yht'äkkiä selvällä suomenkielellä "Voihan hitto! Minähän ymmärrän täysin, kun tuossa edessä puhuvat kiinaa eikä olla oltu vasta kuin kolme päivää Kiinassa." Kaverit kuuluivat toisen suomalaisen matkatoimiston ryhmään, joka sattui kanssamme samaan näytökseen.

On se vaan akrobaatti ja hänen puuhailunsa aivan oma lajinsa ja vielä Kiinassa eritoten!

(Kuvat ovat Huxi-teatterin aulasta)

TORSTAI, 24.9.2015 - Shanghai, Vierailu YuYuanin puutarha

Yksi vierailukohteemme oli Yuyuanin puutarha. Kyseessä oli 2 hehtaarin kokoinen puutarha keskellä vilkasta Shanghain kaupunkia. Aluetta ympäröi muuri eikä kaupungin äänet kantautuneet puiston rauhaan.

Puutarha on todellinen rauhan tyyssija. Alueella on lampia, kivettyjä polkuja, siltoja ja useita paviljonkeja. Puutarhassa oli myös Huxining-teehuone, jota käytetään ilmeisesti nykyisinkin valtiovieraiden tapaamispaikkana.

Vasemmassa kuvassa olevan muinaisen kiven kerrotaan olleen tarkoitettu keisarinpalatsiin Pekingiin, mutta se upposi mereen sitä kuljettaneen laivan haaksirikkouduttua.

Lammikoissa elää runsaasti kultakaloja sekä pieniä kilpikonnia.

Puutarha perustettiin 1559 Ming-dynastian aikaan. Alue on pinta-alaltaan n. 2 hehtaaria ja se on jaettu 6 eri osaan.

Wikipedia: Yu Garden

TORSTAI, 24.9.2015 - Shanghai, Vierailu silkkifirmaan

Silkki se vasta syntyykin mielenkiintoisella tavalla! Siinä perhonen äkistää kotelonsa ja sieltä se lanka löytyy, mutta onhan sillä pitkä matka ennenkuin siitä pääsee mitään kutomaan. Saimme liki täydellisen katsauksen silkkin synnystä ja muuttumisesta täydelliseksi tuotteeksi.

  
Silkkifirman aula, jossa oli vanhoja silkinkehräyslaitteita sekä kuvia silkin historiasta.

 Vuosisatoja sitten Keisari Huang-Tin vaimon Lei Zun teekuppiin putosi silkkikotilo. Kun hän yritti nostaa sitä, siitä tuli metrikaupalla lankaa, josta hän keksi kehrätä uskomatonta materiaalia, silkkilankaa.

Purkeissa esitellään silkkikotelon syntyvaiheet. Alku näkyy oikealla ja lopputulos, kotilo on äärimmäisenä vasemmalla.

 Silkkitoukat viimeisessä vaiheessaan 

Silkkisäikeitä sekä 2 koteloa, joista toisessa olevat säikeet olivat niin sykeröityneet, ettei niitä voinut käyttää silkkilangaksi

Silkkilangan purkaminen kotiloista. Tässä näkyvä vaihe on puoliautomaattinen tapa, jossa silkkilangat syötetään alkuun manuaalisesti yläpuolen rullille. Nykyisin tämä vaihe hoidetaan automaattisesti koneilla.

Tässä "silkkimaton" päälle on laitettu malliksi silkkikangas. Tuotteesta on valmistumassa täkki.

"Silkkimatto" saatiin hieman paperiarkkia isommasta, ohuesta silkkilevystä venyttämällä sitä nurkista ja sivuista kunnes se oli täkin kokoinen.

 Myymälässä oli esillä yrityksen silkistä valmistamia tuotteita asusteista lähtien. 


Alakuvan vihreät pakkaukset hyllyillä ovat täkkejä ja tyynyjä.

Ja ei päässyt meidänkään porukka ohi houkutusten. Yläkuvassa on siis Suomeen matkaavia täkkejä ja tyynyjä. 

Olimme lukeneet eräästä matkailublogista miten eräs Kiinassa käynyt rouva katui, ettei tullut ostaneeksi silkkitäkkiä.

Tämän tiedon levittyä lähes jokainen osti myymälästä jotain vuodevaatteita. Meillekin kotiin matkasi kaksi ohutta täkkiä, jotka painoivat 1,25 kg kappale. Myyjä poisti pakkauksista ilmat ja pakkasi ne kantokassiin. Ne eivät vieneet juurikaan tilaa matkalaukussa. Hinta oli 480 Yuania eli hieman yli 70 Euroa kappale. Eli perin edullisia.

KESKIVIIKKO, 23.9.2015 - Shanghaissa kävelyllä ja iltapalalla

Majoituttuamme puolenpäivän aikoihin The Bund Riverside hotelliin oli meillä hetki aikaa tutustua ympäristöömme. Lähdimme pienellä ryhmällä etsiytymään Nanjing Roadille, joka oli paikallinen keskustan ostoskatu.




Matkalla olevat pikkukadut olivat miltei samanlaisia kuin keskustan sivukadut muuallakin maailmassa. Nanjing Roadin ostoskatukaan ei juuri poikennut maailman vastaavista kaduista. Siellä oli paljon kimallusta, valomainoksia, lasipintoja, uusia kaupparakennuksia ja myynnissä maailmalta tuttuja tuotemerkkejä.


On vaikea sanoa oliko sillä merkitystä, että oli keskiviikko, mutta väkeä oli kohtalaisen paljon liikkeellä. Toki kaupungin asukasluku on reilusti yli 20 miljoona henkilöä, joten kulkijaa riittää omasta takaakin kaikkina päivinä. Lisäksi oli meneillään 1.10. olevan Kiinan kansallispäivän alusaika.

Kaupunkiin tulvi, samoin kuin muihinkin isoihin kaupunkeihin, kiinalaisia turisteja. Me ulkomaalaiset olimme vähemmistöturisteina Kiinan kaupungeissa.

Kuvissa hieman sutinaa Nanjing Roadilta ja sen kaupoista.






Illankorvassa, noin kello 18 aikoihin, lähdimme sitten hotellilta oppaamme Laurin johdolla tutustumaan Huangpu-joen rannalla olevaan rantakatuun, The Bundiin. Joen toisella puolella sijaitsee Pudongin kaupunginosa, jossa on yksi maailman korkeimmista rakennuksista, Oriental Pearl Tower (468 m). Tavoitteemme oli päästä näkemään joen yli Pudongin puolen pilvenpiirtäjien valoshow, joka on yksi maailman hienoimmista iltanäkymistä.






















Viereisissä kuvissa valoshow-näkymä Pudongin suuntaan, vanhat rakennukset ovat siirtomaa-aikaisia.


















Emme olleet ainoina liikkeellä! Paikalla oli tuhansittain kiinalaisia, paikallisia ja turisteja. Oli ihmisiä yksin, kaksin, perheinä ja monipäisinä ryhminä. Olipa paikalla muutama hääparikin upeissa asuissaan.

Hämmästelimme hienoissa väreissä välkkyvää valoshowta tunnin verran, jonka jälkeen jatkoimme matkaa vielä Nanjing Roadille. Illalla väkeä olikin ostoskadulla jo ruuhkalle asti.

Pujottelimme paikalla tovin ja jatkoimme etsimään ruokapaikkaa useiden ravintoloiden reunustamalle sivukadulle. Tartuimme erään sisäänheittäjänaisen tarjoukseen ja kiipesimme toisessa kerroksessa sijaitsevan ravintolan saliin. Ravintola oli selvästi paikallisten asukkaiden eikä mikään turistien paikka.

Tilaaminen olikin sitten oma juttunsa, sillä henkilökunnasta kukaan ei ymmärtänyt englantia eikä meistä kukaan kiinan murteita. Tilasimme listalta sormitekniikalla annoksia. Kiinalaisen tavan mukaan pöydän pyörivälle lasilevylle ilmestyi monenmoista kulhoa. Olut juomana ja syömäpuikot aseena iskimme kulhoihin kiinni. Aikansa tuossa puikkoruokailussa meni, mutta masut täyttyivät ja pääsimme lyllertämään yöpuulle. Tovin laskimme kustannusten jakoa ja lopulta saimme ravintoloitsijan tyytyväiseksi maksusuoritukseemme. Saimme vielä rahasta takaisinkin muutamia seteleitä. Ruoka juomineen maksoi muistaakseni n. 4 Euroa syöjältä. Eli ei paha taksa!

Seuraavana päivänä yrittäessäni maksaa vesipullo-ostostani ravintolasta saamillani seteleillä, kävi ilmi, että yksi 20 Yuanin seteli oli epäkelpo koska nurkasta puuttui kynnen kokoinen pala. Vesikaupan setä hoki bank, bank ja niin kävin iltapäivällä eräässä pankissa vaihtamassa setelin uuteen. Pankin ovella vartija järkyttyi tulostani, mutta infotiskin nuorimies ohjasi minut ystävällisesti istumaan penkille. Kuulin pian pirinää jostain ja huomasin neitokaisen palvelutiskin turvalasien takana huitovan minulle kaksin käsin. Yhteistä kieltä ei meillä ollut, mutta esitettyäni repimispanttomiimin ja lisättyäni siihen vaihtamista kuvaavia elkeitä, alkoi neito syöttää seteliäni tunnistuslaitteeseen. Se tapahtui ainakin kymmenen kertaa. Samoin tunnustelu ja valoa vasten katselu. Lopulta seteli tuntui kelpaavan ja sai hyväksyntänsä. Marssin iloisena episodin jälkeen kadulle ja juoksin seurueeni kiinni. Tuo setelin arvo tuolloin oli omassa valuutassamme 2,80 Euroa.

Suurin seteli Kiinassa on 100 Yuania (CNY) tai toiselta nimeltään Renminbi (kansanraha). Yuan jakautuu edelleen 10 jiahoon, joka edelleen jakautuu 10 feniin. Arvoltaan 100 Yuania on 14,03 Euroa (kurssi 4.10.2015).

Minun täytyy tunnustaa, että erityisesti väsyneenä tuo kurssien laskeminen ostotilanteessa meni minulta täysin sekaisin. Ajattelin Eurot Yuaneina ja päinvastoin ja sekaisin joka suuntaan. Ei ole vanhana mukava enää laskeskella rahanarvoja, kun minulla ei ole muutenkaan kummoinen matikkapää!

KESKIVIIKKO, 23.9.2015 - Shanghain museo

Bussi kaarsi Shanghain tyylikkään museon eteen. Museo oli perustettu 1952 ja uusi museorakennus oli rakennettu 1996. Museon n. 1 miljoonasta esineestä n. 130.000 esinettä on Kiinan kansallisaarteita ja päässyt museorakennukseen näytille. Eli nyt pääsi suomalainen historian äärelle ja paikkaan, jossa yhdistyi moderni arkkitehtuuri ja vanhat esineet. Eikä tuota voinut kuin hämmästyneenä katsella ja ihmetellä.











Museon esineet oli jaettu 11:een galleriaan. Sieltä löytyi mm. pronssi, keramiikka, kalligrafia ja maalaukset, jotka kokoelmat lukeutuvat maailman parhaisiin kokoelmiin.

Museosta löytyi myös mm. jadetaidetta, bambuesineitä, lakkapintaisia kalusteita, sinettejä, kolikoita, asusteita, aseita jne.
 

Museon 4:ssä kerroksessa sijaitsevat näyttelyt ovat niin laajoja, ettei niihin tutustumiseen riittänyt yksi ainoa päivä. Koska käytettävissämme ei ollut aikaa enempää, keskityimme pääosin historiallisiin asusteisiin, kalligrafiaan ja kalusteisiin. Ja kyllä niissäkin riitti katseltavaa!

 

Näyttelyn tekstitaulut olivat kiinan ja englannin kielellä, joten niistä ymmärsi länsimaalainenkin jotain.

Eli se tuli selväksi, että oltiin todella vaaa...aanhojen asioitten ja tavaroitten äärellä.

Tuossa alempana on muutama esimerkki ikäarvioineen.
 

Yläpuolen ankka on Kristyksen syntymän jälkeiseltä ajalta n. 25-220 jKr.



Vasemmalla oleva ruukku on ajalta 3800-3200 eKr.

 Vierellä olevassa kuvassa vasemmanpuoleinen ruukunkappale on ajalta n. 6.800 e.Kr ja oikeanpuoleinen ajalta n. 5.000 eKr.








Kyllä museossa esillä olevien esineiden ikähaarukka on oman historiamme rinnalla jotain aivan käsittämätöntä!