Olimme liki koko joukko varautuneet ulkomaitten olosuhteisiin napsimalla reilun viikon ajan maitohappobakteereita ja hankkimalla käsidesiä riittävästi matkan tarpeisiin. Oliko noista pillereistä sitten apua? No sitä ei osaa kukaan varmasti sanoa. Pari meistä koki pikaisen vatsanpurkauksen alateitse. Olin itse se toinen! Pahemmilta vaurioilta vältyin vankkojen reisieni takia. Niiden puristusvoima ja rivakka kävely jalkaterillä pelastivat suuremmalta housupyykiltä. Mutta sen sanon, että kiirettä se hetken piteli!
Kadut olivat heti aamutuimaan täynnä monenlaisia ajoneuvoja. Ruuhka oli mitä melkoisin, mutta liikenne kulki koko ajan, hitaasti mutta varmasti. Ajotekniikkana oli tunkea keula muiden autojen väliin ja ängetä sitten siihen. Missään ei näkynyt suomalaisen jääräpäistä puolensa pitämistä. Kaikki soljui suorastaan kadehdittavan sujuvasti. Kolaroituja autoja en nähnyt Shanghaissa yhtäkään.
Oman mielenkiintonsa liikenneruuhkaan antoivat erilaiset skootterit. Ne ajoivat sujuvasti sieltä täältä ja sinne sun tänne. Suunta saattoi olla hyvässä lykyssä muun liikenteen mukainen, mutta vastavirtaankin se onnistui. Kaistoilla ei varmaan ollut kuin jokin viitteellinen merkitys skoottereille. Lisäksi niillä ajettiin jalkakäytävillä milloin mihinkin suuntaan. Pimeällä se olikin mielenkiintoista.
Yöaikaan huomasimme, että skoottereitten valojen käyttö oli hyvin satunnaista. Siksi jalankulkijan oli liikuttava henkensä kaupalla ja katsottava Georg Malmstenin Liikennelaulun suositusten mukaisesti ainakin seitsemän kertaa joka suuntaan. Siitä huolimatta pimeällä ylläreitä putkahti aina jostakin hämärän seasta. Onnekseni läheltä piti ainoastaan kerran ja silloinkin kaverini repäisy puserostani pelasti minut kiinalaiselta terveydenhuollolta.
Jalankulkijalla ei oikein näyttänyt olevan mitään oikeuksia. Vilkkaimpien katujen varsille oli rakennettu aidat estämään jalankulkijoita poukkoilemasta kadun yli mistä sattuu. Suojatielläkin liikkuminen oli perin vaarallista. Kääntyvälle liikenteelle vaikutti olevan omat sääntönsä ja niihin ei kuulunut jalankulkijoiden väistäminen. Eli hurjaa oli ja paljon kulkijoita!Minulla oli ennen matkaa pelko kaupunkien saasteista. Olin varautunut matkaan hengityssuojaimella. Sitä en kuitenkaan pitänyt. Näin sellaisen ainoastaan muutamalla kiinalaisella. Toki kaupungeissa oli silmin nähtävissä pieni sumu kaiken aikaa, mutta esimerkiksi mitään erityistä hajua ilmassa ei ilmennyt. Se, että sain kovan flunssan reissun viimeisenä päivänä, en usko johtuneen saasteista. Syynä tautiin oli varmaan raju lämpötilojen vaihtelu aamujen +18C-asteesta päivien +28C-asteeseen ja jatkuva siirtyminen ulkoa ilmastoituun bussiin tai huonetiloihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti