Mutta ennen rasittavan päivän päättämistä hotellin lakanoihin, päätimme pistäytyä tutkailemassa Pekingin iltaelämää ostoskadulla ja sen sivukaduilla iltaisin pidettäviä ruokamarkkinoita. Illan pimennyttyä Pekingin väki oli lähtenyt kaduille.
Myös kiinalaiset turistit olivat liikkeellä ja kuvasivat kännyköillään ja kameroillaan Pääostoskadun valoloistetta ja ihmisvilinää.
Poliisit ovat hyvin näkyvä osa kiinalaisten kaupunkien katukuvaa. Heillä on vilkkaimmilla kulmilla asuntovaunu-tyyppisiä toimintapisteitä sekä poliisiautoja isoilla risteysalueilla. Kovin paljon jalkaisin liikkuvia poliisipartioita en ainakaan itse havainnut.
Ruokaa oli tarjolla kadunvarsille pystytetyissä kojuissa. Kiinalaiset hyödynsivätkin tarjontaa hyvin innokkaina. Meille tarjonta ei kaikilta osin ollut niinkään mieleistä. Eräs ostoskadun leveä poikkikatu oli toiselta reunaltaan valloitettu ruokakojuilla. Tuon kojurivistön ilme myyjien asuineen ja väreineen oli hyvin siisti ja yhtenäinen.
Tarjolla oli lihaa, kalaa, mustekalaa, piirakoita, taikinanyyttejä, vihanneksia jne.
Sivukadulla lisääntyi myös ruuan eksoottisuus, voisiko luonnehtia, että aivan eksponentiaalisesti. Kulkiessani erään kojun ohi huomasin myyntitiskillä liikettä. Kun tarkemmin katsoin, havaitsin että se oli ruoka, joka liikkui.
 |
| Vartaisiin pistetyt skorpionit olivat kaikki eläviä. |
 |
| Tarjolla oli myös sirkkoja ja kotiloita. |
 |
| Skorpionivartaiden takana oli meritähtiä ja merihevosia. |
Tältä ötökkäkadulta erkani sivulle vielä kapeampi kuja, joka oli täynnä pieniä ravintoloita vajaan sadan metrin matkalla. Kujan perällä loisti kirkkaat valot ja siellä oli näyttämö.
Saimme nauttia runsaslukuisen yleisön kanssa perinteistä kiinalaista laulunäytelmän kiihkeää lumoa. Emme kuunnelleet kuin yhden kappaleen, jonka senkään sanoma ei tainnut avautua kellekään ryhmämme jäsenistä.
Jatkoimme teatteriesitykseltä matkaa basaarimaiselle kauppakujalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti