SU-MA, 27.-28.9.2015 - Xi'an-Peking junassa

Kyllä pukkasi melkoisesti jännittämään kun tiedossa oli junamatka makuuvaunussa Pekingiin. Ennakkoon olimme jakaneet 4-hengen hyttiporukat ja varanneet opas-Laurimme suosittelemat vessapaperirullat mukaan. Bussi purki joukkomme Xi'anin rautatieasemalle, joka vaikutti rauhalliselta. Vaikutelma oli kuitenkin harhaa, koska saavuimme ilmeisesti aseman hiljaisimmalle sivustalle. Tilanne muuttui kyllä myöhemmin sisällä asemalla.

Porttialue asemapihalle
Aseman etupihaa











Aseman tiloihin pääsy ei onnistunutkaan niinkuin kotimaisilla asemilla. Piha-alueen portilla oli lipputarkastus. Joukkomme rynni kapeaan teräsaitaväylään matkalaukkuineen. Porttivahti tarkisti lippumme ja yritti  kysellä ensimmäisiltä sisäänpyrkijöiltä passeja. Se kilpistyi siihen kun emme halunneet ymmärtää kysymystä. Lopulta hän tuskastui ja huitaisi meidät menemään.
Läpivalaisulaite matkatavaroille

Seuraava vaihe oli päästä pihalta asemarakennukseen ja taas tarkastettiin. Sisäänkäynnissä oli matkatavaroiden läpivalaisu. Tarkastus noudatti lentokentiltä tuttua rutiinia, mutta täsmällisyys ei ehkä ollut aivan samaa luokkaa. Joka tapauksessa jokainen laukku kulki läpivalaisulaitteen läpi.

Pääsimme lopulta asemarakennuksen sisälle, mutta ei homma vielä ollut selvä. Rakennuksessa oli useampia eri lippuluokille tarkoitettuja odotussaleja, joiden ovella taas tarkastettiin liput. Lopulta pääsimme omaan saliimme jonkin sotilasryhmän viereen penkeille odottelemaan oman junamme lähtöä. Aikaa junan lähtöön oli runsaasti. Laiturin oven yläpuolella vilkkui lähtevien junien määränpäitä ja junan numeroita. Väki salissa tuli ja meni. Sotilaatkin häipyivät jossain välissä omalle junalleen.


Odotussali ja ilmoitustaulu
Asemahallin vilinää

Odotussalin pikkumyymälä
Nyt se on sitten menoa




























Lauri opastaa joukkoamme junaan


Lopulta tuli meidänkin vuoromme kiirehtiä laiturille. Pian kiipesimme kapsäkkeinemme kiinalaisen junan makuuvaunuun. Kulkupeli ei taaskaan eronnut oleellisesti muista maailman junien makuuvaunuista. Tai ehkä sittenkin erosi, sillä junan toisessa päässä oli wc istuimella ja toisessa pelkällä lattiareiällä. Omat hyttimme sijaitsivat onneksemme sen istuin-wc:n lähellä. Ja vessapaperirulla oli matkan aikana todella tarpeen, sillä junayhtiön rulla oli jo lähtiessä vajaa ja loppui lähes heti lähdön jälkeen.





Tunnelmaa junan käytävällä.



Vasemmalla makuuhytti, joka täyttyi matkalaukuista ja oikealla hytin pöytätilat














Oikealla junan eurooppalaiseen malliin toimiva wc 


Makuuvaunussa oli myös erillinen pesuhytti, jossa oli kolme lavuaaria rinnakkain. Aamupesun aikaan saniteettitiloissa vallitsi jonkinmoinen ruuhka!




Pesuhytin ja vessan välissä sijaitsi vaunuemännän hytti. Emäntää emme kuitenkaan nähneet kuin juuri muutama minuutti ennen lähtöä kun hän käveli vaunun läpi. Seuraavan kerran hän ilmestyi, hieman ennen saapumistamme Pekingiin, hyttimme ovelle kyselemään roskakoria. Matkan aikana myyntikärry kiersi muutaman kerran vaunussamme. Myynnissä oli mm. olutta sekä kevyttä naposteltavaa.

Matkan alkuosa sujuikin rattoisasti joukkomme varustauduttua viinipulloin ja monenlaisin eväin. Kiertelimme hytistä toiseen kyselemässä matkatunnelmia. Ja hauskaa oli!

Keinuen kolkuttavassa junassa suhteellisen nopeasti nukutun yön jälkeen saavuimme Pekingiin ja siirryimme massiivisen rautatieaseman hälinään ja parkkipaikalla odottavalle bussille.

Purkautuminen junasta meneillään

Pekingin rautatieasema, ei ehkä maailman pienin ja vaatimattomin!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti