Sinivalkoisin siivin Shanghain sateeseen

Oli se taas Helsingin metsäläisen ahdistavaa löytää itsensä lentoasemalta. Sinne oli tunkenut porukkaa pilvin pimein. Oli suurella joukolla selvästi tarvetta siirtyä lentolaitteella paikasta toiseen. Siellä missä ei seisonut ihminen, siellä seisoi laukku tai monta. Olin kuitenkin hieman väärässä! Ei Helsinki-Vantaalla ollut paljon väkeä - Kiinassa oli! Ja oikeasti monta paljon!

Seutulan "muka" ruuhkassa vedeltiin reput tsekkaustiskille, jossa otettiin vastaan asiaan kuuluvat moitteet varsinaisten matkalippujen puuttumisista. Seliteltiin, että ne on jo viisumiteknisistä syistä lähtöluukulla Lomalinjan matkaguruilla ja meillä on vaan printatut e-liput ilman viivakoodeja ja muita tunnuksia. No päästettiinhän meidät läpi kun katsoimme kauniisti ja nöyrinä virkahenkilön ihastuttaviin silmiin. Takaamme kuuluvan tuhinan saattelemina siirryimme yläkerran turvatarkastuspisteeseen. Sinnekin oli kertynyt oivallinen rytö matkalaisia.

Jonossa vieressäni puuhaileva nuori neito kääntyi äkkiä puoleeni ja kysäisi "Milloin tämä kone onkaan perillä Rovaniemellä?" Juuri kun sain hönkäistyksi "En pysty sanomaan kun olen matkalla Kiinaan!", hän lausahti "Ai niin, eihän nämä kaikki ole varmaankaan Rovaniemelle menossa!" Tuon jälkeen hän punastui kauniisti ja kääntyi pois.

Lopulta pääsimme Finnairin hellään ja suhisevaan huomaan. Matka, pitkän pitkä matka kohti Kiinaa alkoi. Eipä siitä ole kovin paljon kerrottavaa. Söimme Finnairin herkulliset ateriat pian nousun jälkeen. Ruuan kanssa hieman punaviiniä unen avuksi ja tietenkin kuppi kahvia unen haitaksi. Matkustamo hiljeni ja pimeni paitsi muutaman valopään osalta. Heidän oli ehdottomasti saatava pitää valot päällä yläpuolellaan, jotta näkisivät etsiä unta silmiinsä muutoin pimeästä matkustamosta. Eivät onnistuneet! Ja mekin valvoimme seurana.

Siinä matkalla ylitettiin Venäjä ja sen muutamat federaatiot ja taidettiinpa lennolla sivuta Kiinan piikkiä lihassa, Tiibetiäkin. Lopulta vuorten jälkeen silmiin hohtivat Shanghain taloviidakot. Koneen lähestyessä lentokentän rakennuksia mieltä musersi ikkunoihin piiskaava aamusade. Pelko huonosta kelistä hälveni kuitenkin aamupäivän alkaessa ja sään muuttuessa aurinkoisen paahteiseksi.

Marssimme lentokentän pitkiä käytäviä ja seisoskelimme liukuhihnojen vieminä. Käytäviä reunustivat paikoitellen pitkät rivit istujiaan odottavia pyörätuoleja. Ryhmäviisumista johtuen jouduimme ryhmittymään maahantulotarkastukseen aakkosjärjestykseen. Ystävällisen mutta tiukan passi ja viisumikontrollin jälkeen olimme saapuneet Kiinaan. Laukut löytyivät hihnalta ja portilla odotteli Kiinan oppaamme, joka otti matkamme pääoppaan Lauri Lehtovirran kanssa 24-päisen joukkomme hallintaansa. Marssimme bussille jännittyneessä odotuksessa.

Olimme saapuneet isoon Kiinaan! Ja monet muutkin, kuten tulimme myöhemmin huomaamaan.