KESKIVIIKKO, 23.9.2015 - Shanghaissa kävelyllä ja iltapalalla

Majoituttuamme puolenpäivän aikoihin The Bund Riverside hotelliin oli meillä hetki aikaa tutustua ympäristöömme. Lähdimme pienellä ryhmällä etsiytymään Nanjing Roadille, joka oli paikallinen keskustan ostoskatu.




Matkalla olevat pikkukadut olivat miltei samanlaisia kuin keskustan sivukadut muuallakin maailmassa. Nanjing Roadin ostoskatukaan ei juuri poikennut maailman vastaavista kaduista. Siellä oli paljon kimallusta, valomainoksia, lasipintoja, uusia kaupparakennuksia ja myynnissä maailmalta tuttuja tuotemerkkejä.


On vaikea sanoa oliko sillä merkitystä, että oli keskiviikko, mutta väkeä oli kohtalaisen paljon liikkeellä. Toki kaupungin asukasluku on reilusti yli 20 miljoona henkilöä, joten kulkijaa riittää omasta takaakin kaikkina päivinä. Lisäksi oli meneillään 1.10. olevan Kiinan kansallispäivän alusaika.

Kaupunkiin tulvi, samoin kuin muihinkin isoihin kaupunkeihin, kiinalaisia turisteja. Me ulkomaalaiset olimme vähemmistöturisteina Kiinan kaupungeissa.





















Kuvissa hieman sutinaa Nanjing Roadilta ja sen kaupoista.






Illankorvassa, noin kello 18 aikoihin, lähdimme sitten hotellilta oppaamme Laurin johdolla tutustumaan Huangpu-joen rannalla olevaan rantakatuun, The Bundiin. Joen toisella puolella sijaitsee Pudongin kaupunginosa, jossa on yksi maailman korkeimmista rakennuksista, Oriental Pearl Tower (468 m). Tavoitteemme oli päästä näkemään joen yli Pudongin puolen pilvenpiirtäjien valoshow, joka on yksi maailman hienoimmista iltanäkymistä.






















Viereisissä kuvissa valoshow-näkymä Pudongin suuntaan, vanhat rakennukset ovat siirtomaa-aikaisia.


















Emme olleet ainoina liikkeellä! Paikalla oli tuhansittain kiinalaisia, paikallisia ja turisteja. Oli ihmisiä yksin, kaksin, perheinä ja monipäisinä ryhminä. Olipa paikalla muutama hääparikin upeissa asuissaan.

Hämmästelimme hienoissa väreissä välkkyvää valoshowta tunnin verran, jonka jälkeen jatkoimme matkaa vielä Nanjing Roadille. Illalla väkeä olikin ostoskadulla jo ruuhkalle asti.

Pujottelimme paikalla tovin ja jatkoimme etsimään ruokapaikkaa useiden ravintoloiden reunustamalle sivukadulle. Tartuimme erään sisäänheittäjänaisen tarjoukseen ja kiipesimme toisessa kerroksessa sijaitsevan ravintolan saliin. Ravintola oli selvästi paikallisten asukkaiden eikä mikään turistien paikka.

Tilaaminen olikin sitten oma juttunsa, sillä henkilökunnasta kukaan ei ymmärtänyt englantia eikä meistä kukaan kiinan murteita. Tilasimme listalta sormitekniikalla annoksia. Kiinalaisen tavan mukaan pöydän pyörivälle lasilevylle ilmestyi monenmoista kulhoa. Olut juomana ja syömäpuikot aseena iskimme kulhoihin kiinni. Aikansa tuossa puikkoruokailussa meni, mutta masut täyttyivät ja pääsimme lyllertämään yöpuulle. Tovin laskimme kustannusten jakoa ja lopulta saimme ravintoloitsijan tyytyväiseksi maksusuoritukseemme. Saimme vielä rahasta takaisinkin muutamia seteleitä. Ruoka juomineen maksoi muistaakseni n. 4 Euroa syöjältä. Eli ei paha taksa!

Seuraavana päivänä yrittäessäni maksaa vesipullo-ostostani ravintolasta saamillani seteleillä, kävi ilmi, että yksi 20 Yuanin seteli oli epäkelpo koska nurkasta puuttui kynnen kokoinen pala. Vesikaupan setä hoki bank, bank ja niin kävin iltapäivällä eräässä pankissa vaihtamassa setelin uuteen. Pankin ovella vartija järkyttyi tulostani, mutta infotiskin nuorimies ohjasi minut ystävällisesti istumaan penkille. Kuulin pian pirinää jostain ja huomasin neitokaisen palvelutiskin turvalasien takana huitovan minulle kaksin käsin. Yhteistä kieltä ei meillä ollut, mutta esitettyäni repimispanttomiimin ja lisättyäni siihen vaihtamista kuvaavia elkeitä, alkoi neito syöttää seteliäni tunnistuslaitteeseen. Se tapahtui ainakin kymmenen kertaa. Samoin tunnustelu ja valoa vasten katselu. Lopulta seteli tuntui kelpaavan ja sai hyväksyntänsä. Marssin iloisena episodin jälkeen kadulle ja juoksin seurueeni kiinni. Tuo setelin arvo tuolloin oli omassa valuutassamme 2,80 Euroa.

Suurin seteli Kiinassa on 100 Yuania (CNY) tai toiselta nimeltään Renminbi (kansanraha). Yuan jakautuu edelleen 10 jiahoon, joka edelleen jakautuu 10 feniin. Arvoltaan 100 Yuania on 14,03 Euroa (kurssi 4.10.2015).

Minun täytyy tunnustaa, että erityisesti väsyneenä tuo kurssien laskeminen ostotilanteessa meni minulta täysin sekaisin. Ajattelin Eurot Yuaneina ja päinvastoin ja sekaisin joka suuntaan. Ei ole vanhana mukava enää laskeskella rahanarvoja, kun minulla ei ole muutenkaan kummoinen matikkapää!


KESKIVIIKKO, 23.9.2015 - Shanghain museo

Bussi kaarsi Shanghain tyylikkään museon eteen. Museo oli perustettu 1952 ja uusi museorakennus oli rakennettu 1996. Museon n. 1 miljoonasta esineestä n. 130.000 esinettä on Kiinan kansallisaarteita ja päässyt museorakennukseen näytille. Eli nyt pääsi suomalainen historian äärelle ja paikkaan, jossa yhdistyi moderni arkkitehtuuri ja vanhat esineet. Eikä tuota voinut kuin hämmästyneenä katsella ja ihmetellä.











Museon esineet oli jaettu 11:een galleriaan. Sieltä löytyi mm. pronssi, keramiikka, kalligrafia ja maalaukset, jotka kokoelmat lukeutuvat maailman parhaisiin kokoelmiin.


Museosta löytyi myös mm. jadetaidetta, bambuesineitä, lakkapintaisia kalusteita, sinettejä, kolikoita, asusteita, aseita jne.
 


Museon 4:ssä kerroksessa sijaitsevat näyttelyt ovat niin laajoja, ettei niihin tutustumiseen riittänyt yksi ainoa päivä. Koska käytettävissämme ei ollut aikaa enempää, keskityimme pääosin historiallisiin asusteisiin, kalligrafiaan ja kalusteisiin. Ja kyllä niissäkin riitti katseltavaa!



























Näyttelyn tekstitaulut olivat kiinan ja englannin kielellä, joten niistä ymmärsi länsimaalainenkin jotain.

Eli se tuli selväksi, että oltiin todella vaaa...aanhojen asioitten ja tavaroitten äärellä.

Tuossa alempana on muutama esimerkki ikäarvioineen.
 








Yläpuolen ankka on Kristyksen syntymän jälkeiseltä ajalta n. 25-220 jKr.



Vasemmalla oleva ruukku on ajalta 3800-3200 eKr.


 Vierellä olevassa kuvassa vasemmanpuoleinen ruukunkappale on ajalta n. 6.800 e.Kr ja oikeanpuoleinen ajalta n. 5.000 eKr.








Kyllä museossa esillä olevien esineiden ikähaarukka on oman historiamme rinnalla jotain aivan käsittämätöntä!


1. päivä - Shanghain liikenne

Olimme liki koko joukko varautuneet ulkomaitten olosuhteisiin napsimalla reilun viikon ajan maitohappobakteereita ja hankkimalla käsidesiä riittävästi matkan tarpeisiin. Oliko noista pillereistä sitten apua? No sitä ei osaa kukaan varmasti sanoa. Pari meistä koki pikaisen vatsanpurkauksen alateitse. Olin itse se toinen! Pahemmilta vaurioilta vältyin vankkojen reisieni takia. Niiden puristusvoima ja rivakka kävely jalkaterillä pelastivat suuremmalta housupyykiltä. Mutta sen sanon, että kiirettä se hetken piteli!

Matkasimme lentokentältä bussilla Shanghain keskustaa kohti. Erityisesti huomiomme herätti autokanta. Vanhoja autoja ei liikenteessä ollut ollenkaan. No selityshän liittyi tietenkin Kiinan rajuihin muutoksiin ja niiden osalta siihen, että maassa oli ollut autoja tarjolla kansalle vasta 20-30 vuoden ajan. Eli suuri liikennepeli oli avattu heti kättelyssä uudella kalustolla. Mutta olipa niitä ehtinytkin kertyä!

Kadut olivat heti aamutuimaan täynnä monenlaisia ajoneuvoja. Ruuhka oli mitä melkoisin, mutta liikenne kulki koko ajan, hitaasti mutta varmasti. Ajotekniikkana oli tunkea keula muiden autojen väliin ja ängetä sitten siihen. Missään ei näkynyt suomalaisen jääräpäistä puolensa pitämistä. Kaikki soljui suorastaan kadehdittavan sujuvasti. Kolaroituja autoja en nähnyt Shanghaissa yhtäkään.

Oman mielenkiintonsa liikenneruuhkaan antoivat erilaiset skootterit. Ne ajoivat sujuvasti sieltä täältä ja sinne sun tänne. Suunta saattoi olla hyvässä lykyssä muun liikenteen mukainen, mutta vastavirtaankin se onnistui. Kaistoilla ei varmaan ollut kuin jokin viitteellinen merkitys skoottereille. Lisäksi niillä ajettiin jalkakäytävillä milloin mihinkin suuntaan. Pimeällä se olikin mielenkiintoista.


Yöaikaan huomasimme, että skoottereitten valojen käyttö oli hyvin satunnaista. Siksi jalankulkijan oli liikuttava henkensä kaupalla ja katsottava Georg Malmstenin Liikennelaulun suositusten mukaisesti ainakin seitsemän kertaa joka suuntaan. Siitä huolimatta pimeällä ylläreitä putkahti aina jostakin hämärän seasta. Onnekseni läheltä piti ainoastaan kerran ja silloinkin kaverini repäisy puserostani pelasti minut kiinalaiselta terveydenhuollolta.

Jalankulkijalla ei oikein näyttänyt olevan mitään oikeuksia. Vilkkaimpien katujen varsille oli rakennettu aidat estämään jalankulkijoita poukkoilemasta kadun yli mistä sattuu. Suojatielläkin liikkuminen oli perin vaarallista. Kääntyvälle liikenteelle vaikutti olevan omat sääntönsä ja niihin ei kuulunut jalankulkijoiden väistäminen. Eli hurjaa oli ja paljon kulkijoita!

Minulla oli ennen matkaa pelko kaupunkien saasteista. Olin varautunut matkaan hengityssuojaimella. Sitä en kuitenkaan pitänyt. Näin sellaisen ainoastaan muutamalla kiinalaisella. Toki kaupungeissa oli silmin nähtävissä pieni sumu kaiken aikaa, mutta esimerkiksi mitään erityistä hajua ilmassa ei ilmennyt. Se, että sain kovan flunssan reissun viimeisenä päivänä, en usko johtuneen saasteista. Syynä tautiin oli varmaan raju lämpötilojen vaihtelu aamujen +18C-asteesta päivien +28C-asteeseen ja jatkuva siirtyminen ulkoa ilmastoituun bussiin tai huonetiloihin.




Sinivalkoisin siivin Shanghain sateeseen

Oli se taas Helsingin metsäläisen ahdistavaa löytää itsensä lentoasemalta. Sinne oli tunkenut porukkaa pilvin pimein. Oli suurella joukolla selvästi tarvetta siirtyä lentolaitteella paikasta toiseen. Siellä missä ei seisonut ihminen, siellä seisoi laukku tai monta. Olin kuitenkin hieman väärässä! Ei Helsinki-Vantaalla ollut paljon väkeä - Kiinassa oli! Ja oikeasti monta paljon!

Seutulan "muka" ruuhkassa vedeltiin reput tsekkaustiskille, jossa otettiin vastaan asiaan kuuluvat moitteet varsinaisten matkalippujen puuttumisista. Seliteltiin, että ne on jo viisumiteknisistä syistä lähtöluukulla Lomalinjan matkaguruilla ja meillä on vaan printatut e-liput ilman viivakoodeja ja muita tunnuksia. No päästettiinhän meidät läpi kun katsoimme kauniisti ja nöyrinä virkahenkilön ihastuttaviin silmiin. Takaamme kuuluvan tuhinan saattelemina siirryimme yläkerran turvatarkastuspisteeseen. Sinnekin oli kertynyt oivallinen rytö matkalaisia.

Jonossa vieressäni puuhaileva nuori neito kääntyi äkkiä puoleeni ja kysäisi "Milloin tämä kone onkaan perillä Rovaniemellä?" Juuri kun sain hönkäistyksi "En pysty sanomaan kun olen matkalla Kiinaan!", hän lausahti "Ai niin, eihän nämä kaikki ole varmaankaan Rovaniemelle menossa!" Tuon jälkeen hän punastui kauniisti ja kääntyi pois.

Lopulta pääsimme Finnairin hellään ja suhisevaan huomaan. Matka, pitkän pitkä matka kohti Kiinaa alkoi. Eipä siitä ole kovin paljon kerrottavaa. Söimme Finnairin herkulliset ateriat pian nousun jälkeen. Ruuan kanssa hieman punaviiniä unen avuksi ja tietenkin kuppi kahvia unen haitaksi. Matkustamo hiljeni ja pimeni paitsi muutaman valopään osalta. Heidän oli ehdottomasti saatava pitää valot päällä yläpuolellaan, jotta näkisivät etsiä unta silmiinsä muutoin pimeästä matkustamosta. Eivät onnistuneet! Ja mekin valvoimme seurana.

Siinä matkalla ylitettiin Venäjä ja sen muutamat federaatiot ja taidettiinpa lennolla sivuta Kiinan piikkiä lihassa, Tiibetiäkin. Lopulta vuorten jälkeen silmiin hohtivat Shanghain taloviidakot. Koneen lähestyessä lentokentän rakennuksia mieltä musersi ikkunoihin piiskaava aamusade. Pelko huonosta kelistä hälveni kuitenkin aamupäivän alkaessa ja sään muuttuessa aurinkoisen paahteiseksi.


Marssimme lentokentän pitkiä käytäviä ja seisoskelimme liukuhihnojen vieminä. Käytäviä reunustivat paikoitellen pitkät rivit istujiaan odottavia pyörätuoleja. Ryhmäviisumista johtuen jouduimme ryhmittymään maahantulotarkastukseen aakkosjärjestykseen. Ystävällisen mutta tiukan passi ja viisumikontrollin jälkeen olimme saapuneet Kiinaan. Laukut löytyivät hihnalta ja portilla odotteli Kiinan oppaamme, joka otti matkamme pääoppaan Lauri Lehtovirran kanssa 24-päisen joukkomme hallintaansa. Marssimme bussille jännittyneessä odotuksessa.


Olimme saapuneet isoon Kiinaan! Ja monet muutkin, kuten tulimme myöhemmin huomaamaan.










Nettikokemuksia Kiinasta

Kotona ollaan väsyneinä ja flunssaisina. Se ei herkän vanhuksen nenä kestänyt Kiinan kuumia, kosteita, viileitä, kosteita, ilmastoituja, koskteita, ilmastoimattomia tiloja. Se antoi Finnairin sinivalkoinen siipikin osansa nenäasiaan ilmastointinsa kautta.

Mutta siis hieman asiaa netistä!

Kyllä ei ole Kiinan keisari netti-ihmisen ystävä! Jo Suomen lentokentällä virittelin tietolaitteista mobiilidatat pois päältä. Eli netin osalta iPadit ja iPhonet olivat ulkopuoliselta suojatussa tilassa muulloin paitsi kun itsellä oli intoa yrittää yhteyksiä. Majoituimme käymillämme kolmella paikkakunnalla kohtuullisen tasokkaisiin hotelleihin eli n. 3 tähteä tai muuta merkkiä kuvasi majatalojen tasoa. Kaikissa oli WiFi-verkko joko aulassa tai siellä ja huoneissa.

Shanghaissa olisi pitänyt lunastaa reititin panttia vastaan huoneeseen, mutta aulassa netti toimi vaihtelevasti. Eräs pariskunta seurueessamme kokeili reititintä ja totesi ettei se toiminut. Xi'anissa netti toimi jotenkin myös huoneissa eikä pantteja tarvittu. Pekingissä toiminta oli samanlaista, mutta bitti lensi hieman paremmin. Kaikilla paikkakunnilla toimintaan vaikutti paljon käytön ajankohta. Speedtest antoi esim. Shanghaissa kerran hetkellisesti latausnopeuden 1,5 MB ja lähetysnopeutta 16 MB. Jotenkin homma oli heillä eri päin kuin meillä kotona.

Olin lukenut Kiinan suhteesta muutamiin meille aika normaaleihin nettisivustoihin ja se pitikin paikkansa. Rajoitukset Googlen ohjelmia ja Facebookia kohtaan olivat ilmiselvät! Ei latautunut gmail eikä Facebook. Gmail saattoi hetkittäin onnistua, mutta lataus keskeytyi pian. Siis niillä, joilla ei ollut VPN-yhteyttä! Itselleni oli lähitaho rakentanut laitteisiini yhteyden kotomaan koneeseen eikä ongelmia juuri esiintynyt. Homma toimi hienosti sillä gmailit tulivat ja lähtivät ja Fabokin avautui silloin kun netti toimi.

Itse olin siis pääosin netin toimintaan tyytyväinen. Blogin päivittämiseen ei vain netti eikä omat laitteet oikein taipuneet. Kuvatkin otin omalla kameralla, joten niiden siirtäminen tietolaitteisiin ilman läppäriä ei onnistunut.

Mutta on se vaan oma peti, wc, netti, tv ja koti niin hyvät! 
Kotona on vielä niin hyvä niiskutellakin!