Kiinalaiset pienkulkuneuvot

Kirjoitin jo tuossa aiemmin autoista ja Kiinan autoistumisesta. Seuraavassa kaivelen esiin matkalla kuvaamieni skoottereiden ja polkupyörien kuvia. Skoottereita on jo ollut käytössä hieman pidemmän aikaa.

Skoottereita oli muodoltaan ja ikärakenteeltaan hyvin monenlaisia. Väritys vaihteli uusien pakastavedettyjen kirjavasta kiiltoväristä vanhojen ruosteen peittämään mustanruskeaan. Erikoisimpia olivat mielestäni tavarankuljetusskootterit, joita oli 2- ja 3-pyöräisiä, etulavalla tai takalavalla. Kuormat olivat mitä moninaisempia rakennuslevyistä ja pitkistä putkista erikokoisiin pahvilaatikoihin. Lisäksi oli "riksa-ajoa" suorittavia mitä erilaisempia skoottereita. Kyydissä oli tavaraa ja/tai ihmisiä. Skoottereilla ajoivat nuoret neitoset, vanhat ikämiehet ja kaikki siltä väliltä yksin ja perheineen. Muutenkin katukuvassa heijastui selvästi vanha yksilapsijärjestelmä eli koko perhe, 3 henkeä, mahtui hyvin skootterin selkään.

"Liikennesäännöthän" skoottereille olivat että aja mistä pääset, käytä valoja tai pääosin älä käytä valoja oli päivä tai yö, käytä autotietä, mopoväylää tai jalankulkuväylää, aja myötävirtaan tai aja vastavirtaan, ketään ei tarvitse välttämättä väistää, kaistat ovat muitten murhe, ei se kulkuvälineen kunto ole niin tärkeää. Eli villiä touhua ja pimeällä jalankulkijalle erityisen vaarallista.

Mopojen ja polkupyörien voimanlähteenä oli sekä normaali moottoreita että sähkömoottoreita. Ja polkupyörissä tietenkin lihasvoima yksin tai lisävaihtoehtona. Esimerkiksi polkupyörissä oleva sähkömoottori akkuineen oli niin pieni, että niiden huomaaminen oli joskus vaikeaa.

Valitettavasti vilkkaassa liikenteessä monet mielenkiintoiset mallit eivät tarttuneet kameran kennolle. No seuraavassa jonkinmoinen kuvakavalkaadi mainitsemistani ajopeleistä.



































TORSTAI, 24.9.2015 - Shanghai, Vierailu silkkifirmaan

Silkki se vasta syntyykin mielenkiintoisella tavalla! Siinä perhonen äkistää kotelonsa ja sieltä se lanka löytyy, mutta onhan sillä pitkä matka ennenkuin siitä pääsee mitään kutomaan. Saimme liki täydellisen katsauksen silkkin synnystä ja muuttumisesta täydelliseksi tuotteeksi.

  
Silkkifirman aula, jossa oli vanhoja silkinkehräyslaitteita sekä kuvia silkin historiasta.

 Vuosisatoja sitten Keisari Huang-Tin vaimon Lei Zun teekuppiin putosi silkkikotilo. Kun hän yritti nostaa sitä, siitä tuli metrikaupalla lankaa, josta hän keksi kehrätä uskomatonta materiaalia, silkkilankaa.


Purkeissa esitellään silkkikotelon syntyvaiheet. Alku näkyy oikealla ja lopputulos, kotilo on äärimmäisenä vasemmalla.



 Silkkitoukat viimeisessä vaiheessaan 







Silkkisäikeitä sekä 2 koteloa, joista toisessa olevat säikeet olivat niin sykeröityneet, ettei niitä voinut käyttää silkkilangaksi


Silkkilangan purkaminen kotiloista. Tässä näkyvä vaihe on puoliautomaattinen tapa, jossa silkkilangat syötetään alkuun manuaalisesti yläpuolen rullille. Nykyisin tämä vaihe hoidetaan automaattisesti koneilla.


Tässä "silkkimaton" päälle on laitettu malliksi silkkikangas. Tuotteesta on valmistumassa täkki.

"Silkkimatto" saatiin hieman paperiarkkia isommasta, ohuesta silkkilevystä venyttämällä sitä nurkista ja sivuista kunnes se oli täkin kokoinen.


 Myymälässä oli esillä yrityksen silkistä valmistamia tuotteita asusteista lähtien. 


Alakuvan vihreät pakkaukset hyllyillä ovat täkkejä ja tyynyjä.














Ja ei päässyt meidänkään porukka ohi houkutusten. Yläkuvassa on siis Suomeen matkaavia täkkejä ja tyynyjä. 

Olimme lukeneet eräästä matkailublogista miten eräs Kiinassa käynyt rouva katui, ettei tullut ostaneeksi silkkitäkkiä.

Tämän tiedon levittyä lähes jokainen osti myymälästä jotain vuodevaatteita. Meillekin kotiin matkasi kaksi ohutta täkkiä, jotka painoivat 1,25 kg kappale. Myyjä poisti pakkauksista ilmat ja pakkasi ne kantokassiin. Ne eivät vieneet juurikaan tilaa matkalaukussa. Hinta oli 480 Yuania eli hieman yli 70 Euroa kappale. Eli perin edullisia.

TORSTAI, 24.9.2015 - Shanghai, Jade Buddha Tempel

Vierailumme toinen päivä alkoi hotellin 17. kerroksen aamiaishuoneessa nautitulla aamupalalla, joka on vähättelevä kuvaus aamun runsaasta ruokatarjonnasta. Sen jälkeen matkasimme Jade-buddhan temppeliin. Olen aina alitajuisesti ajatellut, että temppelit, kirkot ja moskeijat sijaitsevat puiston keskellä tai mäellä tai jotenkin selvästi erillisellä paikalla. Mutta eihän se tietenkään niin ole todellisuudessa!















Nytkin matkasimme bussilla ruuhkaiselle kapealle kadulle, jonka varrella temppelin massiiviset puuportit olivat. Temppeli toimi samalla luostarina muutamalle kymmenelle munkille.

Temppelin ulkopuolella tulvi väkeä ja heitä meni ja tuli jatkuvasti portista sisään ja ulos. Sisäpihalla tuoksui suitsukkeet ja ihmisiä rukoili ja kumarteli uskonsa mukaisesti. Monet olivat selvästikin matkallaan päivän askareisiin poikenneet hiljentymään hetkeksi ja pyytämään menestystä päivälleen.




Saimme kulkea ja kuvata vapaasti piha-alueella ja myös huoneissa, joissa buddhanpatsaita oli.


Ainoastaan makaavaa Jade-buddhaa ei ollut lupa kuvata.






Kylteissä oli myös pyydetty, että rukoilijoiden annetaan rauhassa harjoittaa hartauttaan eikä heidän ja pyhien esineiden väliin ole suotavaa mennä.









Temppelin huoneissa vallitsi harras hiljaisuus.